Ruåtsi

Päivän sana: Earmuffs. Kansanomaisesti korvaläpät Espanjalaiset on suunnattoman ihastuneita mun mustiin karvaisiin korvaläppiin ja ne jaksaa joka välissä aina kysyä mistä mä ne oon ostanut ja mistä niitä saa täältä. On vähän kait ollut kestämistä jatkuvassa pakkasessa ja tuulessa, eikä ne tykkää käyttää hattuja tai pipoja:p Hassua kansaa Ne on myös kyllä ihan oma lukunsa, mitä tulee aikatauluihin ja niitten mukaan elämiseen. Kaikkihan on aina kuulleet juttua siitä, että ei espajalaiset omista kelloa eikä elä minkään aikataulun mukaan eikä niillä oo koskaan kiire mihinkään. Kaikki tuo pitää kyllä ihan paikkaansa... Ja sit vielä vähän enemmänkin:p Täällä kun menee baarit aina kiinni jo kahdelta, mikä on hävyttömän aikaisin suomalaisenkin mielestä. No... meidän espanjattaret eivät ole tainneet vielä kertaakaan päästä baariin ennen puolta yötä; hyvä, jos ennen yhtä ovat maisemissa. Mikäs siinä, ei mua haittaa Mutta en ehkä haluis maksaa kuitenkaan kuutta euroa siitä ilosta, että pääsen puolekstoista tunniks sisään:p (joojoo, on näillä kruunut, mut kurssi on melko tarkkaan kympissä tällä hetkellä)

Mein asuintovereilla on kyllä ihan oma rytminsä ruokailujenkin suhteen Illalla yleensä jossain ysin maissa ne alkaa miettiä, että vois jotain ruokaa laittaa. Jos sattuu tuuri käymään, niin kympiltä ne aloittaa kokkaamisen ja jos aikataulussa pysytään niin klo 23.00 on sitten päivällisen aika Ja tuossa lauseessa on tarkoituksella parikin jos-sanaa

Viime viikonloppuna, elettiinköhän lauantaita...? No kuitenkin, tytöt oli jutelleet jonkun paikallisen kanssa ja se oli sitten kertonut eri baareista ja neuvonut mitä paikkoja kannattaa minäkin päivänä kokeilla. Otettiin siis suunnaksi yksi näistä neuvotuista suurin odotuksin, koska oli kerrottu, että ko. paikassa olis enemmänkin meidän ikäisiä ihmisiä ja pari-kolme vuotta vanhempia. Harhaluulo... Heitetään tähän sitten sellainen vähintään 10, mielellään 15 vuotta lisää, niin ollaan enemmän kohdallaan... Eipä tuo nyt sen suuremmin haitannut, mut yks espanjalaisista oli kyllä niin vastaan sitä paikkaa, ettei sitä varmaan enää ikinä saa sinne edes pommisuojaan Myönnettäköön, se saattoi tehdä osansa, että ilmanvaihto ei ihan tainnut kuulua hintaan... Kun sitten tuli aika poistua, mentiin parin tytön kanssa vähän edeltä odottelemaan ulkopuolelle. Paikalle osui aivan jumalattomassa kännissä oleva, tumman liilaan vakosamettipukuun (liiveineen kaikkineen, todellakin) pukeutunut hiuksensa varmaan neljällä eri sävyllä värjäyttänyt miekkonen pummaamaan röökiä. Se esitti ensin asiansa ruotsiks ja pyysin sitä vaihtamaan kielen englantiin kohteliaisuussyistä, että kaikki ymmärtäis. Ei siitä kyllä ollut mitään apua=D Se kertoi asuneensa jokusen vuoden Chelseassa ja sen kyllä kuuli puheesta. Kun laskee yhteen tuon ja sen karmean humalan, mä olin edelleen ainut, joka sitä ymmärsi=D Saatuaan röökinsä se katos siitä johonkin tuttujensa kanssa. Myöhemmin mä näin sen uudestaan siinä lähettyvillä ja ihan vaan sen hiusten takia päätin mennä kysymään saanko ottaa siitä kuvan. Kun henkilö vastaa "Sure" ja pudistaa päätään, joutuu jokusen kerran varmistamaan, mitä sillä tarkoitetaan No, sain siis kuitenkin luvan ottaa kuvan, sillä ehdolla, että hän sitten saa ottaa miusta kuvan:p Pläh:p Suostuin, saipahan ainakin miettimistä seuraavaks aamuks, että kenen hemmetin kuva sillä on kännykässään Siinä kuvia räpsiessä tää heppu päätti sitten kertoa enemmänkin itsestään. Sain siis selostuksen siitä, ketkä kaikki olivat netin kautta seuranneet, kun hän entisen tyttöystävänsä kanssa harrasti seksiä ihan live-lähetyksessä=D Onnellisten katsojien joukkoon olivat kuuluuneet esimerkiksi lukuisat sukulaiset;D Juurikaan tämän pidemmittä puheitta heppu siirtyi tuttujensa seuraan ja poistui jatkamaan juhlintaansa toisaalle, kun minä siirryin taas omieni pariin...

12. päivä saavuttu paikalle ja kaikkea on jo ehtinyt sattua ja tapahtua Valmistelut kotimaassa ja matka meni täysin suunnitelmien mukaan. En saanut aikaan mitään merkillistä tavaramääräkatastrofia, en yrittänyt raahata maahan 27 litraa alkoholia varmuusvarastoiks ja muutenkin olin oikein kiltisti Enemmän olis voinut nukkua, kun maissa oltiin puoli seitsemältä paikallista aikaa ja sitä ennen käytiin vielä aamiaisella... Onneks autossa pystyi jonkun verran torkkumaan...

Uddevallassa kaikki viralliset osuudet meni ihan loistavasti suorastaan. Nää puhuu täällä kivasti englantia, mut myös niin selkeetä ruotsia, että sitä uskaltaa käyttää ihmisten ilmoilla Tulkkina on jo saanut toimia enemmän kuin vaan yhden kerran... No, hyvää se vaan tekee ja sitä vartenhan täällä kuitenkin ollaan.

Kämppä oli ihan mieluinen yllätys, tosi tilava ja valoisa, ihan siistissä kunnossakin. Neliöitä varmaan 20 plus vielä kylppäri lisäks. Keittiö jaetaan kolmen asukin kesken, se oli kanssa tosi hyvässä kunnossa. Selvis myös, että oli käynyt melkoinen tuurikin näitten kanssa... Espanjalaisilla vaihtareilla ei ollut ollut sängyissä patjoja ja samassa kerroksessa oleva toinen keittiö oli niin kauheessa mallissa, että siivousfirma tuli hoitamaan sen kuntoon. Kerrankin näin...

Mein vuokraisännät alkaa varmaan tykätä meistä ihan hirmuisesti, kun me käydään aina moikkaamassa niitä milloin minkäkin ongelman takia:p Onneks siellä on hirmuisen mukava täti, joka aina jaksaa kuunnella ja soitella ympäriinsä mein ongelmien takia. Viime maanantaina oltiin menossa sinne porukalla valittelemaan tuon toisen keittiön kunnosta ja sitten patjojen puuttumisesta. Tietysti osuttiin paikalle just lounasaikaan 12 ja 13 välillä. Oltais kait oltu ajoissa, mut eksyttiin matkalla:p No, ei siinä sitten mitään, mä jäin Martan - yks espanjalaisista vaihtareista - kanssa katselemaan seutua ja metsästämään jotain kahvilaa tai vastaavaa, kun kaks muuta tyttöä lähti siinä välissä hoitamaan muita asioita. Nähtiin siellä yks pikkuinen puoti (tai supermarket, kuten Marta asian ilmaisi) ja mentiin sieltä tiedustelemaan oisko jossain maisemissa jotain paikkaa, jossa vois juoda kupin kahvia lämpimikseen. Ei ollut mitään ja vissiin meidän suuri pettymys sai aikaan sen, että tää puodinpitäjä tarjosi meille mahdollisuutta juoda kuppi kahvia kaupan takahuoneessa Mikäs siinä, me mentiin sitten sen miekkosen perässä ja meille tarjottiin istuimiksi suunnilleen lentokonetuolit. Huippuluokan mukavuuksia Käteen tuotiin kuppi lämmintä kahvia ja tarjottiin suklaata ja keksejä ja vaikka mitä. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta, miks me oltiin Uddevallassa, mistä me ollaan kotoisin, mistä tää puodinpitäjä ja sen ystävä oli kotoisin (Libyasta ja Armeniasta muistaakseni), meidän nimistä ja siitä miten ne löytyy raamatusta...:p Kaikkea hassua, mut kauheen kivaa oli. Ihanan vieraanvaraisia ihmisiä Sitten kun lähdettiin, vaihdettiin poskisuudelmia ja meidät toivotettiin koska tahansa uudestaan käymään. Eikä kahvistakaan veloitettu mitään

Viime keskiviikko oli myös oma elämyksensä... Käytiin aamulla koulussa tutustumassa paikkoihin ja saatiin vihdoin opiskelijakortit, että voidaan ostaa opiskelijahintaiset bussiliput. Reippaasti samana päivänä hoidettiin sekin ja oltiin ylen onnellisia uusine bussi- ja junakortteinemme Sitten päätettiin samana iltapäivänä lähteä katselemaan minkälainen mahtaa olla ruotsin alkeitten kurssi, joka menee tän koulun toisessa yksikössä naapuripaikkakunnalla Vänersborgissa. Kysyttiin bussiasemalta aikatauluja ja todettiin, että seuraava auto menis aivan liian myöhään. Onneks se sitten sanoi, että me voidaan kyllä hyvin mennä junallakin, sillä ehdittäis just sopivasti tuntien alkuun paikalle. Jatkoimme siis matkaa Kampenhofenin bussiasemalta Uddevallan keskusrautatieasemalle (sille ainoalle, joka paikkakunnalta löytyy...:p). Kuinka ollakaan, ei sitten meinattu löytää sitäkään...=) Kiskot kyllä nähtiin, mutta ei mitään asemalaituria tai sen kaltaistakaan. Sellanen kuitenkin on ihan kiva olemassa, jos sattumoisin haluaa nousta pysähdyksissä olevan junan kyytiin.. Eipä siinä sitten mitään. Todettiin, ettei meillä ole mitään väliä mihin junaan noustaan ja päätettiin ottaa sellainen versio, joka menee Herlljungan kautta Boråsiin. Konduktööri hieman hymyili meille, kun sen kysyessä määränpäätä vastattiin, ettei mitään tietoa...:p Sitten kun siinä ääneen asiaa pohdittiin ja heitettiin ilmoille sellainenkin vaihtoehto, että mentäis ihan pääteasemalle asti, niin mä vähän ihmettelin, kun se täti alkoi taivastella, että sinne asti ihan... Ei kuitenkaan osattu sanoa mitään varmaa, joten se sanoi tulevansa uudestaan katsomaan jossain välissä, ollaanko me vielä kyydissä. Tämä siis siitä johtuen, ettei mein kuukausikortilla kuitenkaan Boråsiin asti pääse. Tehtiin kuitenkin päätös, että jäädään kuitenkin ekalla asemalla pois ja aletaan metsästää jotain kulkuvälinettä takaisinpäin. Suunnitelmat muuttui siitä kuitenkin äkkiä, kun ensimmäinen vastaantullut asema näytti aivan pystyynkuolleelta... Jos olis ollut kesä ja kuuma, olis aivan varmasti nähnyt sellaisen piikkioksapallon pyörivän radan yli, just niinkuin kaikissa länkkäreissä... Mutta koska oli talvi ja kylmä, me jänistettiin ja päätettin hankkiutua johonkin edes yhden ihmisen verran elävämpään paikkaan...:p SInänsä hyvä, että jänistettiin, koska kohtalo oli taas päättänyt viskata aimoannoksella tuuria ja kuulutuksesta selvis, että seuraava asema on Vänersborg=D Oltiin ihan innoissamme; sittenkin oikee juna, vitsi mikä tuuri. Ehditään vielä vallan mainiosti niille tunneille. Kuinka ollakaan sitten tietty lähdettiin asemalta just 180 astetta väärään suuntaan ja myöhästyttiin alotuksesta varmaan likemmäs puoli tuntia...=D Tosin siinä ei menettänyt mitään, jokusen vuoden on kuitenkin sitä ruotsia lukenut...:p
Illalla selvis, miksi se konduktööritäti oli niin taivastellut mein Boråssuunnitelmaa... hieman on nää paikalliset mittasuhteet hukassa...XD Karttaa katsomalla selvis, että oltais saatu kykkiä siinä vaunussa ainakin kolme tuntia, jos oltain Boråsiin haluttu=D Toisaalta siis ehkä ihan hyvä, että se Vänersborg osui siihen matkan varrelle

Eilen oli sellainen päivä, että tahtoi palaa käämit melko lahjakkaasti... Nukuin pitkään ja pysyttelin huoneessani, lukuunottamatta kahvikupillisen hakemista keittiöstä. Tiesin, että olis hihat palaneet aivan heti, jos olisin nähnyt jonkun ihmisen... Päätin jollain konstilla kiskoa itseni taas normaalien eläväisten sekaan ja jättää ihmissyöjän elkeet vähemmälle, joten komensin itseni pihalle tuuleen ja tuiskuun tarpomaan itsestäni suurimpia adrenaliineja ulos. Se pikkulenkki kesti loppupeleissä joku puolisentoista tuntia yhteensä, eele vähän enemmänkin. Mikäs siinä oli kävellessä musiikit korvilla. Mulla vaan ei ole aavistustakaan mitä ne paikat on, joihin eksyin:p tai no, osittain on, alkupuolesta lähinnä, mutta kun unohdin kartan kotiin, on loppumatka melkoisesti hämärän peitossa... Ehdottomasti hauskinta oli kyllä loppumatkasta, kun päätyin seuraamaan joenvartta ja puskin itseäni eteenpäin umpihangessa. AJattelin viksuna tyttönä, että kyllä sieltä joskus vastaan putkahtaa joku silta, joka taas on merkki tiestä, joka taas ohjaa takaisin ihmisten ilmoille. Loppujen lopuks löysin taloja. Talojen pihalle johtavalla "tiellä" oli portti. Portti oli kyllä auki. Kävelin kuitenkin silleen sen portin ympäri, että kävin katsomassa mikä taulu siinä on. Kielletyn ajosuunnan merkki. Jokseenkin lävistettynä hauleilla. Melkoisen tehokas pelote Päädyin siis palaamaan takaisin omia jälkiäni ja sitä kautta etsimään jälleen jotain sivistystä ja turvaa.